Vesi tulee ulos nokosista, liikkuu ylöspäin tietyllä alkunopeudella, vähentää vähitellen nopeutta ja laskee sitten, mikä muodostaa suihkulähteen.
Periaate on: vesipumpun tai luonnollisen pudotuksen kautta muodostuu voimakas paine suihkulähteen suun alapuolella olevalle veden varastointialueelle.
Nokka on alttiina, joten vain ilmanpaine on nokkaan. Siksi paine kasvaa edelleen suuttimen sisäpuolelle etäisyyden aikana. Paine-eron toiminnassa vesi saa verkkopaineen juoksuputkea kohti, joten sitä painetaan kiihtymään jatkuvasti ja lopulta ryntäämään ulos nokosen korkeammalla nopeudella.
Sen jälkeen veteen ei enää sovelleta vedenpaineen työntövoimaa, ja siihen alkaa vaikuttaa vain sen oma painovoima. Ylöspäin suuntautuvan nopeuden komponenttiin kohdistuu painovoiman jatkuva vaimennusvaikutus, joten se heitetään ylöspäin tai viistosti (suuttimen kulmasta riippuen) vapaasti putoamisen liikkeessä.
Tämän periaatteen kautta on valmistettu erilaisia suihkulähteitä. Vesisuihkun ero, kuten suihkeen muoto, pylvään muoto, kukan muoto jne., johtuu suuttimien eri muodoista.